Pietari Brahe perusti Raahen Saloisten Satamalahden kauppapaikalle 1649. Raahen kaupunki sai ensimmäisen asemakaavansa, säännöllisen ruutukaavan 1650 (Claes Claesson).
Raahen puutalokorttelit lukeutuvat maamme parhaiten säilyneisiin. Umpikulmainen Pekkatori on kaupungin merkittävin asemakaavallinen aukio ja Suomen puukaupungeissa poikkeuksellinen.
Suurin osa kaupungin puisesta rakennuskannasta periytyy 1810 kaupunkipalon jälkeiseltä ajalta. Pekkatoria reunustavat kaupungin merkittävät 1800-luvun alussa rakennetut porvaristalot. Raahelaista empireä edustavat vinkkelitalot muodostavat kaupunkirakenteellisesti tiiviin kokonaisuuden. Torin varren porvaristaloista mainittakoon Kivi-Sovio (1849), Friemanin talo (1812), Hedmansonin talo (1811), Reinin talo (1870), Langin talo (1812), Langin alakartano (1815), Fontellin talo (1813) ja Montinin talo (1811). Torin keskellä on Walter Runebergin muovaama Pietari Brahen patsas vuodelta 1888.
Rantakadun varressa on raatihuone ja mm. Soveliuksen ja Sovion edustavat porvaristalot. Raatihuone on Anders Fredrik Granstedtin suunnittelema rapattu, hirsinen asuinrakennus (1839), joka valmistui raatihuoneeksi 1866. Rantakadun merenpuoleisella sivulla on kaupunginmuseo, maamme vanhin paikallismuseo v. 1862, joka on sijoitettu 1845 rakennettuun pakkahuoneeseen. Koulukadun päätteenä idässä on kivirakenteinen Jac. Ahrenbergin suunnittelema Keskuskoulu (1912).
Porvaristalojen rakentamistavassa näkyvä Raahen vauraus perustui laivanvarustukseen, merenkulkuun ja tervakauppaan. Raahe sai tapulikaupunkioikeudet 1791 ja siitä tuli merkittävä merenkulkukaupunki. Kaupungin rahtilaivostoon kuului 1869 peräti 58 laivaa. Purjelaivakauden päättyminen ja rautatien rakentaminen Ouluun vähensivät Raahen merkitystä kauppakaupunkina.
